Kävin varusmiespalveluksen Vekaranjärvellä, olisikohan ollut vuonna 1992. Vuosituhannen taitteessa aloin aktivoitumaan poliittisesti. Samalla rupesin miettimään koko valintaa, että kannattiko mennä armeijaan. Reservinkieltäytymisestä kuulin ensimmäisen kerran Aseistakieltäytyjäliiton matkalla Strasbourgiin vuonna 2009, jolloin ajatus tästä mahdollisuudesta jäi itämään jonnekin takaraivoon.
Lopullisen sysäyksen sain pari vuotta myöhemmin, kun katsoin tositvohjelmaa suomalaisista sotilaista Afganistanissa. Silloin iski sellainen inho koko touhua kohtaan, että laitoin paperit vetämään saman tien. Kieltäydyin reservistä vuonna 2011 tai 2012. Halusin kieltäytymiselläni ottaa kantaa: En halua olla missään tekemisissä moisten sotaleikkien kanssa.
Suoritin täydennyspalveluksen vuonna 2012. Vaikka palvelusjakson olemassaolon mielekkyydestä voi olla montaa mieltä, oli se minun kannaltani katsoen huippuviikko. Päivisin ohjelmassa oli pohdiskelevia keskusteluja ja iltaisin pelattiin jalkapalloa ja tutustuttiin toisiimme.
Meillä oli niin hauskaa että vaadimme lisäviikkoa, mutta kyllähän ne meidät jo yhden viikon jälkeen potkivat pois.
Koulutuksen sisältö oli oikein mielekästä. Teemat käsittelivät muun muassa parisuhdeväkivaltaa ja isäpoikasuhdetta. Jakson aikanakin mietimme, miksei varusmieskoulutukseen kuulunut näin hyödyllisiä sisältöjä?
-Matti M.