Viime aikoina reservinkieltäytyjien määrä on noussut voimakkaasti. Monet Aseistakieltäytyjäliittoon yhteydessä olleet reservinkieltäytyjät ovat maininneet yleisen militarisaation, Ukrainan sodan, Euroopan jännittyneen tilanteen ja Suomen NATO-jäsenyyden tai DCA-sopimuksen kieltäytymisensä perusteeksi.
Sotilaallinen ja poliittinen vastakkainasettelu lisää turvattomuutta, kuten tämän päivän Euroopasta on helppo huomata. Reservinkieltäytyminen merkitsee asettumista sotilaskoneiston ulkopuolelle, se on henkilökohtainen teko rauhan puolesta ja vastalause militarismille ja sen luomalle vastakkainasettelulle.
Suomen armeijan reserviin kuuluu noin 870 000 asepalveluksen käynyttä. Kuitenkin armeijan sodanaikainen vahvuus on 230 000 sotilasta. Toisin sanoen kolmelle neljästä sotilaskoulutuksen saaneesta suomalaisesta ei ole sijaa armeijassa edes sodan aikana. Miksi heille sitten ylipäätään on annettu sotilaallinen koulutus? Reservinkieltäytyminen voi olla myös vastalause asevelvollisuusjärjestelmälle ja sille järjettömälle tavalle, jolla sitä nykyään Suomessa toteutetaan.
Reservinkieltäytyminen on laillinen vaihtoehto, joka perustuu mielipiteen- ja omantunnonvapauteen. Reservinkieltäytyjä kutsutaan muutaman päivän mittaiselle täydennyspalveluskurssille, jonka suorittamisen jälkeen hänellä ei ole velvollisuuksia armeijaa kohtaan sodan tai rauhan aikana.