”Tupakaverini ilmoitti kieltäytyvänsä reservistä heti intin jälkeen”

Suoritin asepalvelukseni saapumiserässä II/2005, sittemmin jo lakkautetussa Pohjois­-Karjalan prikaatissa. Palvelin 180 vuorokautta jääkärikomppaniassa. Erikoiskoulutukseltani olin viestimies eli kelaperse, kuten inttislangi asian ilmaisee. Sotilasarvoni oli jääkäri. Ennen varusmiespalvelusta en tiennyt oikeastaan mitään asepalveluksen vaihtoehdoista ja itselleni perustelin varusmiespalvelusta pienimmän riesan tienä, mitä se ehkä edelleen valitettavasti on. Pohjois-Karjalan maaseudun kasvattina minulle ei juurikaan syntynyt erityisen monipuolista kuvaa asepalveluksen vaihtoehdoista ennen kuin vasta jälkikäteen. Sinällään intti oli melkoisen avaava kokemus, osoittihan se senkin, kuinka kuria ja järjestystä oli taottu mieleeni jo ala-­asteelta lähtien, ala­asteeni rehtori kun oli kovin maanpuolustushenkinen ja esimerkiksi ruokailuun järjestäytyminen ja siirtyminen tapahtui pahimpaan inttityyliin ­ mutta tämän tajusin siis vasta intissä!

Reservistä kieltäytymisestä olin tietoinen jo varusmiesajoistani lähtien, sillä eräs tupakaverini (terveisiä vaan Juutilaiselle!) ilmoitti jo tuolloin kieltäytyvänsä reservistä heti intin jälkeen. Itse en pitänyt asiaa niin kovin tärkeänä, muistanpa jossakin vaiheessa jopa miettineeni, että voisi olla ihan hauskakin käydä kertaamassa ja todeta jälleen kerran, kuinka ankeaa se kaikki onkaan. Järkiini tulin lopullisesti vasta muutama vuosi sitten, ehkä jonkinlaisena vastareaktiona elämäni silloiselle holtittomalle keskiluokkaistumiselle. Olin töissä valtion virastossa, minulla oli korkeakoulututkinto ja tein koulutustani vastaavaa työtä, mutta silti tunsin monellakin tasolla että haluan elämältä jotain aivan muuta. Osana tätä muutosprosessia päätin sitten kieltäytyä reservistä, sillä en enää halunnut edes paperilla osallistua valtiollisen väkivaltakoneiston ylläpitoon.

Suoritin täydennyspalveluksen eli reservistä kieltäytymisen Lapinjärven koulutuskeskuksessa kesällä 2013. Viisi vuorokautta kestänyt laitosloma oli kohtalaisen antoisa, maksettiinhan siitä päivärahatkin. Ruoka oli hyvää ja seurakin yllättävän antoisaa, olihan monella kanssakieltäytyjällä hyvinkin kiintoisia näkemyksiä yhteiskunnasta. Yllättävää oli huomata, että monet reservinkieltäytyjät olivat aliupseereita tai upseereita. Koulutuksen sisältö oli kohtalaisen mielekäs ja sen parasta antia oli kenties aseistakieltäytymisen yllättävän ankea historia, josta en ennen Lapinjärveä tiennyt juuri mitään. Mahtui mukaan muutakin hyödyllistä, kuten hätäensiapukurssi. Iltaisin lähinnä luin ja juoksin, välillä tuli saunottuakin ja olihan kohtalotovereiden kanssa mielenkiintoisia keskustelujakin. Viisi vuorokautta tuntuu kuitenkin myös ylärajalta moiselle koulutukselle, kun siinä oli kuitenkin vähän kiusaamisen maku. Asiaa voisi kenties kehittää tarjoamalla mielekkäämpää, toiminnallisempaa koulutusta ­ luokkahuoneessa istuminen kesähelteillä ei ole milloinkaan erityisen mielekästä.

-Kaarne K.